taivaallisella stripteaseklubilla jumala

riisuu kaapunsa korsettinsa ja silkkisukkansa

eikä niiden alla ole mitään

ei varsinkaan jumalaa

vain täydellisen tyhjyyden keskellä vielä tiheämpi olemattomuus

joka sienen lailla imee meidän kiimaiset katseemme

ja me täytymme itsestämme

ja kohoamme

oi onnen huumaa!

ylös taivaisiin ja me kimpoilemme toisistamme kuin ilmapallot

ja kaikkialle avaruuteen puhkeaa kukkia kuin ajatuksia kuin palavan rakkauden tunnustuksia

sillä tyhjästä sinä olet tullut

ja tyhjäksi sinä olet jälleen tuleva

ja siksi ei mikään estä näkemästä niin kauas kuin kaikkeuden rantaa riittää

ja se on kauas

eikä mikään estä sanomasta kaikkia sanoja

tuntemasta kaikkia tunteita

koskettamasta kaikkia soluja huokosia ja limakalvoja

kiihkeämmin ja täydemmin

kokonaisemmin ja viattomin aikein

sillä tyhjästä sinä olet tullut

tyhjäksi sinä olet jälleen tuleva

ja kaikki mitä tapahtuu siinä välissä

on ansaittu ja jaettu

ansaittu ja jaettu

maan sarvet sarvien merenä liikkeenä yli maan avaran kamaran vaarojen laaksojen läpi koskena kohti ilman ja maan kamaran rajalta nousevaa jäähahmoista holvia sen laajaa lakea soutavat kirjavat kukkapilvet sitä tavoittelevat kohisevien läpsyvien paukkuvien siipien sankat parvet sen lävitse loistava hiljaisuus takertuu kireänä kutsuna aineen nahkoihin atomiseinien läpi lyövänä värisevänä soivana silkkisäikeenä huuruisena huutona kaiken akselin navalta kaikkeuden kaukaisimmalle kehälle puhkeaa kalvo kalvolta ajatus ajatukselta kasvava maailman sarvi se hirveä haarakas hurja kaikkien uljaiden ulokkeiden ylin elin sitä tappien tappia kohden tähtisumukierteinä laukkaavat ulokkeiset olennot siellä tapahtuu uuden tulemisen profeettojen parransäikeitä pitkin annettu näky suuren siemenen synty

tuuli huutaa tuulen alla taivas vaipuu puu taipuu oksat peittävät pilvet pilvet peittävät auringon aurinko peittää pimeän pitkät pihat pimeä ei peitä mitään vain ajatuksen alla toinen ajatus puheen alla toinen puhe mielessä toinen mieli kerros kerrokselta avautuva aineettoman anatomian oppikirja pölyinen arkkien arkisto arkkiatrien arkkuihin haudattu salainen tie totuus ja elämätön elämä sanat sanojen takojat ahjoistaan valavat kuumaa aatosten puuroa maaolennon manata kuun kultahelmojen helistä hyyryn heimojen hymistä maisista naisista unta nähden ihon ihmeen nahkan nihkeen karvaisten kainalokuoppien kaikupohjasta ponnistaa onnistaa laatia laulu aikojen taulu antaa sanoille sanaton ponsi lemmen loimulle lihainen liike

isku iskulta uskomme luja lujempi rautaa kovempi kivä halki kallo halki pallo mainen maakallo avatkoon isku iskulta routaisen pintansa maksakoon hintansa tarjotkoon rintansa raukkojen lastensa imeä keskellä pimeää huutoa kimeää kiljuvaa ikävää vakavaa nahkurin pajasta nousevaa urean lemua voi sitä kemua juhlaa riemua ilon ihmettä kaikkialle puhkeavia lähteitä maan kansoille nyt tulevan lyhteitä olevan menevän tähteitä tähtien pöydistä raikasta sakeaa armorikasta 

nyt korvat auki kansakunnat 

ja suu kiinni siellä sukupolvet 

mennneet olevat ja tulevat ilman sen suurempaa erottelua

kun minä puhun

ja jokaisen tavun minä lausun selkeästi ja kuuluvalla äänellä

niin että mikään ei nyt jää arvailujen varaan

eikä jälkeenpäin sitten tarvtse tulla sanomaan että en ymmärtänyt tai sattui olemaan muuta tekemistä

kuulkaa kaikki kulttuurit jotka kukoistitte ja katositte

ja te jotka kiikutte vasta kehdoissanne

teidät on petetty

tätä seikkaa minä painotan ja alleviivaan

teitä on sahattu silmään kusetettu ja kiskottu kärsästä

oikein kunnolla vedätetty

mutta sallikaa minun täsmentää

että te olette tehneet sen itse

itse olette itsenne pettäneet

omaanne olette ohi vetäneet

omaan pesäänne olette paskoneet

itseänne olette selkään puukottaneet

ja itsestänne itsellenne perättömiä juoruja levitelleet

eikä niin ettettekö myös omia tosiasiallisia ja kiistämättömiä vikojanne

olisi olisi jaksaneet väsymättä pilkata ja halveksia

ettekä itsenne mielestä koskaan ole olleet oikean värisiä oikeauskoisia oikeaa sukupuolta

tai tarpeeksi nöyriä nuolemaan omaa ahterianne

mutta omaan nahkaanne olette kyllä jaksaneet pistellä reikiä ja käristää lihaanne roviolla

koska olette mielestänne niin väärässä että teidän pitää vähän opettaa ja rangaista itseänne

ja rangaista vielä vähän lisää ihan varmuuden vuoksi

vaan kun pitäisi tunnustaa

ei tahdo löytyä syyllistä

ei vaikka mistä tonkisi

ja etsimällä etsisi ja etsintäkuuluttaisi

että epäilty on keskimittainen ja nähty viimeksi

niin ei löydy

kun keskipäivän aurinko horjahtaa alas taivaanharjalta

kun varjot alkavat painaa kantapäissä ja ilma muuttuu kovaksi kuin ovimiehen torjuva katse

silloin vanha takkini sulkee minut vuoriinsa

pyhän ja pahan hengen silkkiseen katedraaliin 

jonka ylväässä laivassa kaikuvat sydämeni lyönnit vielä

ja jokainen niistä on rukous nukkuvalle buddhalle

ja hengitykseni hymisevä mantra

ja sihisevät rätisevät ja savuavat voilamput

joiden valo pilkottaa kylkiluitteni välistä

ja saa ihoni pergamentin hehkumaan oranssina kuin kiinalainen paperilyhty

ja vanhan takkini syvissä taskuissa kauhtuneet runoilijat

jotka lämmittävät kohmeisia käsiään palavilla taskupainoksilla

pitävät minut tiellä