(kumpikin on)

(meillä on toisemme)

(ruusujen sota)

tässä hiljaisuudessa on huutojen museo
avoinna aina kun sinä olet toisaalla
opastetut kierrokset
alkavat itsellään jaollisilla tunneilla
kieltotauluihin ei saa koskea
mutta lasin takaa saa ihailla
taidokkaasti applikoituja valeita
paratiisiaiheineen
riikinkukkoineen
kerubeineen
ja kaikkine hauraine yksityiskohtineen

luunkeltaisilla käytävillä heiluttavat haamut haarniskoissaan
niin teräviä sanoja että kaikki ajatukset katkeavat
ja veri pelkästä kauhusta seisahtuu
ja sydämenmuotoisessa salissa
lepää pumpulissa muumio
kasvojensa takana naamio
naamion kasvoilla hyytävä hymy
hymyn takana kallisarvoisin
ja harvinaisin muisto valoon suljettuna
suudelmin sinetöitynä
sarkofagin vartijana hauraiden ruusujen valpas armeija

(muisto vain)

meistä jokainen on erilainen paitsi
minä olen aina samanlainen
siellä missä sinä olet
minä olen muisto vain

(huhupuhuri)

tuuli luuli kuulevansa
kun juo maa
kuun jomaa
ja kuinka maasta juo puu
joka juopuu
ja huojuu

sen kuu kuuli ja kumosi
lähteeseen hopeamaljansa

se on
sanoi kuu
pelkkää pöllön levitämää huhuu

(oodi vapaudelle)

ennen kuin lankesi minulle elämäntuomio
sain tötteröhattuiselta mieheltä
ohjeet täydellisinä
niissä mainittiin aineet kaikkiin tarkoituksiin
kiintiöt keskeneräisyyksille
valuuttakurssien satunnaiset heilahtelut
ja reikä lattiassa

johon hullut saavat huutaa
että maa täyttyisi totuuden siemenistä

myöhemmin makasin selkä maata vasten
tuijottelin tyhjää taivasta
ja ajattelin näin

vapaus on sokea hurtta
se puree niitä joilla on myötätunto
ja vainuaa sattumia

siksi puolustan kaikkien oikeutta kasvattaa siiivet
ja lentää kesäöisin omenapuiden oksille
laulamaan ja rakastelemaan

(shakti)

he ovat varjomme

haluan tarttua ilon helmoihin
ja juosta kanssasi tanssisaleihin

tässä helisevässä kristalliunessa
laulan tuulesi nutturoille
puhallan päivän pois kulmiltasi
shakti

anna huolien huilata
ne saavat taas huomenna kantaa itsensä

tässä helisevässä kristalliunessa
voitko elää kanssani hengittämättä
tässä pyörivässä majassa
liikkeessä leväten
sallitko minun suudella varpaitasi

(kalashnikov nauraa)

kenraalieversti kalashnikov
ilmoitan
että historiat törmäävät viimeisellä suoralla
että jumala herää tuntemattoman vuoteesta
että jano ei sammu
että pensas ei pala
ja pienin yhteinen jaettava
on syntymättömän anatomia
ja jostakin täytyy saada lisää viiniä
muuten kuolee taas kuin kärpäsiä

(en ymmärrä)

kuinka se on niin
että katson mutten näe
näen mutten ymmärrä
ymmärrän mutten toimi
toimin mutten tavoita
tavoitan mutten poimi
poimin mutten nauti
nautin mutten saavuta
saavutan mutten pysähdy
että pysähdyn ja kaikki tarkoitukset takertuvat toisiinsa
sattumanvaraisesti
sokeasti niinkuin tehdään ihmisiä
että työ jää aian maineensa varjoon

(menopaluu)

eksyvä löytää
joka tuntee tien on toinen
katu vain pehmeä viilto
hilpeä ehdotus
torit kulkevat tuulten mukana

vallankumous vallankumouksen jälkeen
me menemme hämärään
ja palaamme keksimään perustelut

mitään salaisuutta ei ole
mitään piilopaikkaa ei ole
on niin kuin on

(näin se käy)

on monta tapaa vapautensa varastaa
sen kun puhallat vaan, tai ryhdyt huijariksi
myyt maasi ja rahat muutat unelmiksi

kuse pulloon ja kustasi kansalle jaa
kansa maksaa ja kusee vielä hunajaa
sairaat tarvii parannusta, siis juota niille kusta
köyhät tahtoo koreilla, sis täytä kusi poreilla
ja kauppaa halpaa sampanjaa
sitähän ne palavasti halajaa

onhan vielä eksynyttä, rumaa ja rampaa
jotka tarvii lääkettä painavampaa
myy niille pelastusta, herraa jeesusta
silmille paskaa ja suuhun kusta
sehän se vasta on ihmeparannusta

ja jos vielä tahdot taskuja pöyhiä
ota hallitusvastuu ja palvele köyhiä
kiristä vyötä, pidä puheita löyhiä
lupaa paljon ja kuseta kunnolla
niin varastat puhtaalla omallatunnolla

kansalle kelpaa vain emävale oikea
silloin se vasta on onnesta soikea
ja sinä voit häipyä taskussa kassa
jolla saat sikailla floridassa

(aika palaa)

Tässä on kaikki: lumen diagonaali, valon vapaus, tanssiin kirjoitettu lupaus. Jokainen pieni pakoretki palaa jäljilleen. Palaa aina jäljilleen jäljittelemättä, jälkiä jättämättä. Nyt on liekki. Nyt on liekki joka polttaa sen joka olevaisuuttaan tahtoo koskettaa. Kuinka irti pitäisi olla hetkestä tullakseen hitaaksi jälleen; nähdäkseen oman selkänsä katoavan, tarrautuvaa tarmoa täynnä olevien sormien koteloituvan toukkien pitkään uneen. Olisiko sittenkin niin että juna joka hiljentää ennen asemaa ei koskaan pysähdy, eikä se liioin koskaan saavu perille. Onko autio se tie jota on kerran kuljettu, onko vuoroa jota ei tule?

(toinen tapa sanoa kyllä)

En peräänny, en anna tietä, en osoita suuntaa. En perustele olemistani. En oleta sinun haluavan minulta mitään. En tiedä mitään. En väitä tietäväni. En tahdo mitään. En kieltäydy mistään. En sulje mitään pois. En ole tavattavissa. En ole tavoittamattomissa. En tavoittele. En tuota mitään. En tuo mitään. En varasta mitään. En osta mitään. En anna mitään, en ota lahjoja vastaan. En opeta mitään. En painosta ketään. En opi mitään. En sure mitään. En riemuitse mistään. En tunne ketään. En ota muiden huolia harteilleni. En rakasta ketään. En tuomitse mitään. En ole tässä. En viivy poissa. En pakene paikalta. En ota tilaa haltuuni. En yllätä iloisesti. En levittele toisten asioita. En aliarvioi ketään. En ihaile ketään. En kerjää kiitosta. En ole myöhässä. En roiku odotushuoneissa. En lähde pois enkä koskaan enää palaa.

(naparetkellä)

etsii hakee

etsii hakee

mitä etsii

mitä hakee

hakemaansa etsii

etsimäänsä hakee

etsii oven edestä

ja sakeasta vedestä

osaansa

puolikastaan

eilistä

huomista

sitä ja tätä

pyhää

pahaa

rahaa

sahaa

ehkä ahaataan

ehkä ha-haataan

jäljillä ollaan!

tuonne tänne sinne minne

jäljet johtaa

mitä kohtaa

mistä alkaa

minne päätyy

missä piilee kaiken syy

onko vastaus omena vai kyy?

jonkun viisaan askelissa

voi kulkea kuin kissa

koska täytyy olla joku tapa

nähdä viimein oma napa!

(kaikenteoria)

otetaan pyöreys ja pyöritellään sitä

kunnes alkaa pyörryttää

ollaan kulmittain

neliöidään

rajataan se mikä voidaan

neula puhkaisee kuplan todistaakseen

ettei sitä ole

(tynnyrissä)

minä olen tynnyri täynnä pimeää

minä olen: mikä - missä

olosuhteissa ikävissä

kaikki mitä tahdon olla

ja miksi en tahdo tulla

älkää uskoko mihinkään

eikä kukaan ole tätä maailmaa luonut

jos en itse ole

jos en minä

niin kuka sen tietää

kun minua kieputtaa tämä virta

niin tarinoilla tervaan tynnyrini

kuvittelen veneen vedeksi

veden pilviksi

pilvet tuuleksi

tuulen auringoksi

auringon kiveksi

putoamaan taskuuni taivaan laelta

tähän suvantoon

tähän tyveneen

(yhtä tyhjän kanssa)

Kun suuri tuuli puhaltaa

ja suuri aalto lyö

niin herätkää nyt helvetissä

jättäkää jo työ

rakastavaiset

naisasianaiset

kaikenlaiset

uskovaiset

vaivaiset

ja vajavaiset

niin ja insinöörit

sabotöörit

miljardöörit

sutenöörit

kaikki klikit, kaikki lahkot kaikki köörit

nyt kun vihdoin koko ihmissuku

ei enää nuku

vaan päällään pyhäpuku

pallollansa - yksi suku

yksi kansa

se pitää yhtä

se pitää yhtä tyhjän kanssa

turha tässä enää on alkaa tulvaa padota

sillä kaiken mikä syntyy, myös täytyy kadota

kun suuri tuuli puhaltaa

ja suuri aalto lyö

(siperian kuningatar)

minusta sinä olet poissa

kun marraskuu rummuttaa

ja taivas on suljettu kesäksi

kerran me kuljimme toistemme läpi

muutuimme maisemiksi ja lauluiksi

sen jälkeen ja siitä eteenpäin

minä olen yrittänyt ymmärtää mikä on tie

ja mitä tarkoittaa muuttua muuttumatta

ja niin on minusta tullut raitiovaunu

sinusta kai siperiantiikeri

niin arka ja niin vaarallinen

ja vaarassa kadota kokonaan

minä näen sinut piehtaroimassa

pentujesi kanssa puuterilumessa

ja minä näen sinun rakkautesi

se on lämmin kuin vasta kaadettu peura

minusta sinä olet poissa

me sovimme tapaamisia

emme koskaan kohtaamisia

se on ymmärrettävää

minulla on elämä raiteillaan

sinulla salaiset polkusi

ja mikä ajaisikaan

sinut kaupunkiin

sinä olet Siperian kuningatar

ja minä olen raitiovaunu

jos kerran osuisit tielleni

en ehtisi painaa jarrua

ja sinut

pantaisiin museon vitriiniin

sisus sahanpurua täynnä

minä lasisilmiisi, vihreisiin

tulisin, kuin valo-ohjattuun risteykseen

täyttä vauhtia, pysähtymättä

(yksinään ei yksikään)

olla yksi, olla eri

ja voiko ollakaan yksinään yksikään yksi

edes nollakaan

(kohta kohahtaa)

puu siemenessään uinuu suuri

laaja latva, syvä juuri

syvempi kuin avaruus on sen olemisen hiljaisuus

(kohtuus kaikessa)

kuohkeaa karmaa

aamu on harmaa

ei mitään varmaa

ei

länsi-pakilassa loskan keskellä on

lehdetön puu

viluiset apinat vain sen oksilla kiikkuu

minun mieleni liikkuu

bussi ei tuu

ei varjoon pääse jos ei oo valoakaan

en tee takkaan tulta jos ei oo taloakaan

tässä seison en muuta voi

kun kaikessa kaikki kohtaa

ja kaikkeuttaan kaikkeus hohtaa

bussi antaa itseään odottaa

(luja lempeytesi)

sinun luja lempeytesi

sen tuima tyyneys

kuin maailma ennen katseen kosketusta

kuin maailma ennen

kuin kaikki, nyt

muiden minät ovat menossa ja tulossa

omani on osissa

sinun näkymätön kätesi ei ole uskonto

sinun näkymätön kätesi lepää

(jotakin todesta)

puu puhuu

kivet kuuntelevat

totta ei ole yksikään sana

narisevaa saarnaajaa vain tuuli heiluttaa

sydämeni on liittynyt pikkulintuihin

kivet haluavat lentää ikkunoihin

vain koska taivas niissä heijastuu

ilman pitkillä pihoilla kulkevat palleropilvipanssarivaunut

tuuli etsii rajoja

joiden vuoksi taistella

totta ei ole yksikään sana

rauhalle ei ole sanaa

(kulkemisesta täällä)

typerys kantaa mukanaan kaiken omaisuutensa

älykäs työkalupakkinsa

ja viisas kaikki lukemansa kirjat

minä kuljen tyhjin käsin

ja lehdettömien puiden välistä näen

kuinka tuuli paimentaa pilvenrepaletta

taivaankannen halki