kuohkeaa karmaa
aamu on harmaa
ei mitään varmaa
ei
länsi-pakilassa loskan keskellä on
lehdetön puu
viluiset apinat vain sen oksilla kiikkuu
minun mieleni liikkuu
bussi ei tuu
ei varjoon pääse jos ei oo valoakaan
en tee takkaan tulta jos ei oo taloakaan
tässä seison en muuta voi
kun kaikessa kaikki kohtaa
ja kaikkeuttaan kaikkeus hohtaa
bussi antaa itseään odottaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti