minusta sinä olet poissa
kun marraskuu rummuttaa
ja taivas on suljettu kesäksi
kerran me kuljimme toistemme läpi
muutuimme maisemiksi ja lauluiksi
sen jälkeen ja siitä eteenpäin
minä olen yrittänyt ymmärtää mikä on tie
ja mitä tarkoittaa muuttua muuttumatta
ja niin on minusta tullut raitiovaunu
sinusta kai siperiantiikeri
niin arka ja niin vaarallinen
ja vaarassa kadota kokonaan
minä näen sinut piehtaroimassa
pentujesi kanssa puuterilumessa
ja minä näen sinun rakkautesi
se on lämmin kuin vasta kaadettu peura
minusta sinä olet poissa
me sovimme tapaamisia
emme koskaan kohtaamisia
se on ymmärrettävää
minulla on elämä raiteillaan
sinulla salaiset polkusi
ja mikä ajaisikaan
sinut kaupunkiin
sinä olet Siperian kuningatar
ja minä olen raitiovaunu
jos kerran osuisit tielleni
en ehtisi painaa jarrua
ja sinut
pantaisiin museon vitriiniin
sisus sahanpurua täynnä
minä lasisilmiisi, vihreisiin
tulisin, kuin valo-ohjattuun risteykseen
täyttä vauhtia, pysähtymättä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti